Kohtaloa uhkaten lähdin starttaamaan meidän ensimmäiset viralliset kisat 1.luokassa kotiseuran Purina Open -kisoissa maantai-illalla. Kiitos taas seuralle loistokisoista!
Tässä nyt lyhyt kooste videoineen radoista, kirjoittaminen venyi ja venyi eikä radat enää niin hyvässä muistissa..
Maksit aloittivat sisähallissa agilityradalla. Vitsi, että jännitti. En edes muista milloin viimeksi olen kisoja jännittänyt näin paljon, on sitten koiran kanssa tai hevosen kanssa. Rataan tutustumisessa huomasin jo, että vähän kinkkisempi ykkösluokan radan on Savioja kyhännyt. Puomin vieressä houkuttimena putki ja sama A-esteellä. Muuta kummallista radassa ei ollut, mutta nopea piti olla.
Pientä säätämistähän tuolla kyllä on. Putken jälkeen oli tarkoitus tehdä persjättö, mutta tajusin ettei minkäänlaista mahdollisuutta sinne keretä kun putkelle kävin noinkin nätisti saattamassa ettei livahda puomille (jonne livahti todella paljon porukkaa!). Puomilla otti tuomarista paljonkin häiriötä kuten videolta näkyy ja alastulossa kovasti joku tuoksui. Kepit olivat hitaimmat ikinä... Ihan hävetti.
Loppuradan valssi sössittiin kun jäin seisomaan (liiku hyvä ihminen), vaikka jätin koiran A-esteelle yksin suorittamaan. Luulin tehneeni nollaradan, mutta valitettavasti tuomari tuli vielä sihteereille sanomaan virheestä, koska ennen keppejä koiran nenä kävi kädessäni kiinni. Tätä missään nimessä en tietoisesti tehnyt, mutta vitonen tästä napattiin ja sinne meni luva.
Toinen olikin rata olikin hypäri ulkona. Rata vaikutti supermukavalta pyörittelyltä ja hyvinkin potenttiaalinen nollarata. Toisin kävi, mutta tyytyväisiä ollaan silti.
Alku alkoi hyvin ja vauhdikkaasti. Riman pudotuksen jälkeen Nitalta hävisi ajatus ja kesti hetki saada se takaisin kuosiin. Kepeille tultiin ok ja olivat jo hitusen nopeammat kuin ensimmäisen radan. Harmillisesti Nita jätti yhden pujottelun välistä - huomasin tämän kyllä, mutta sen verran hyvä fiilis sillä oli etten lähtenyt niitä korjaamaan. Ratavirhe oli jo hallussa niin otin HYL-tuloksen suosiolla, jotta saisin hyvä fiiliksen loppuun. Tietysti jatkossa täytyy kyllä kepit aina korjata, mutta tässä vaiheessa korjaaminen tiputtaa Nitan virettä aina puoleen. Keppien jälkeen kovasti keskusteltiin kummalla puolella ollaan ja viereen laskun sekä väsymyksen näki.
Tulipahan käytyä.
Muussa tapauksessa olisin vielä odotellut, että kepit ja kontaktit ovat varmasti kunnossa, mutta en millään halunnut jättää oman seuran kisoja väliin kun paikka on Nitalle tuttu.
Seuraavat kisat ovatkin vasta heinäkuun lopussa, joten hyvin on aikaa tehostaa kontakteja sekä saada keppeihin vauhtia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti